Päädyn edelleen viikoittain keskusteluihin suomalaisten opettajien kanssa, joissa tuodaan esille huolta omien TVT-taitojen riittämättömyydestä ja pelkoa heittäytymisestä pois omalta mukavuusalueelta mobiililaitteiden rantautuessa kouluihin. Näissä keskusteluissa opettajat tuovat usein esiin ahdistuksen siitä, että uusi tekniikka pelottaa ja että mitä sitten kun lapset osaavatkin jotakin heitä paremmin. Huolta monella herättää myös se, etteivät opettajat olekaan enää luokan ainoita asiantuntijoita.
Huoli on osittain aiheellinen ja tervetullutkin. Elämme ajassa joka on ennakoimatonta ja entistä monimutkaisempaa. Koulun on vastattava siihenkin haasteeseen minkä yhä teknologistuva yhteiskunta on asettanut. Nykyiset alakoulun oppilaat ovat todennäköisesti työelämässä 2070-luvulla eikä meillä ole pienintä aavistustakaan millainen työelämä on tuolloin. Varmaa on se, että maailman menossa mukana pysyminen vaatii joustavuutta, sisukkuutta ja kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta. Tarvitaan sisäisen säätelyn taitoja jotta selviää tulevaisuuden haasteista. Ja näidenkin taitojen harjoitteluun ja oppimiseen tarvitaan opettajia. Lapset eivät opi näitä taitoja itsekseen. Parhaimmillaanhan itsesäätelyä voidaan koulussa harjoitella porukalla. Ei nosteta esille vain yksittäisen oppilaan itsesäätelytaitoja, vaan ryhmän itsesäätelytaitoja, vrt. minun strategiani/motivaationi/tavoitteeni tai sinun strategiasi/motivaatiosi/tavoitteesi tai parhaimmillaan meidän strategiamme/motivaatiomme/tavoitteemme. Jaetun itsesäätelyn treenaaminen onkin mielestäni yksi tärkeimpiä tehtäviämme koulussa.
Opettajan työssä korostuu mielestäni nyt entistä enemmän suunnitelmallisuus. Opettajan tehtävä on suunnitella ja luoda oppimistilanteita ja huolehtia, että jokainen oppilas on mukana oppimisessa ja että jokainen oppilas löytää oppimisen ilon. Mobiililaitteen käyttö on vain pieni osa tuota suunnittelua. Samalla lailla kun esim. kuvisopettaja valitsee kullekin työlle sopivat välineet ja tekniikan, valitsee mobiilipedagogi käytettävät välineet ja tekniikan. Tai parhaimmillaan antaa oppilaiden itse valita tehtävään/tavoitteeseen sopivat työvälineet oppilailla hallussa olevasta "työkalupakista".
Myös opettajan oma työkalupakki on hyvä päivittää. Nyt en tarkoita luokassa käytettäviä työkaluja, vaan open omia oman työn kehittämisen välineitä. Kun löytää itselle sopivat työkalut, on helpompi ohjata myös oppilaita löytämään sopivia työkaluja. Kaikki olemme omanlaisia oppijoita. Minun omaan työkalupakkiin oppijana kuuluu monia työkaluja joista valitsen kuhunkin tilanteeseen sopivat. Tässä vielä pari lempityökalua omassa oppimisessani.
Yksi suosikkini omassa opiskelussa on Cabinet. Oiva työkalu luennolla, koska voin ladata luennoitsijan esityksen PDF-tiedostona omalle laitteelle. Luennon aikana voin raapustella omia muistiinpanoja tiedostoon. Vaihtoehtoina ovat kirjoittaminen, piirtäminen, korostaminen, nuolien ja puhekuplien lisääminen. Varsinkin luennoilla on hyvä lisätä omia ajatuksia puhekuplien sisään enemmänkin tai luokitella värikoodien avulla ajatuksia. Sovellusta voi käyttää myös pitkien tekstien jäsentämisessä. OPS.n perusteiden haltuun ottoon moni opettaja käyttikin Cabinettia. Toimii hyvin myös ryhmätyöalustana, kun voin jakaa muistiinpanoni kollegoille ja käydä keskustelua vaikka luennon aikana jalostaen yhdessä ajatuksiamme yhteisellä alustalla häiritsemättä kuitenkaan muita opiskelijoita.
Toinen kiinnostava luennoilla toimiva työkalu on AudioNote. Samoin kuin Cabinetissa luentomuistiinpanot voi avata ohjelmalla, mutta lisäarvon ohjelmalle tuo äänittäminen. Samalla kun äänitän luennon, voin itse kirjoitella muistiinpanoihin omia kommentteja tai lisätä kuvia. Sovellus yhdistää puhutun ja kirjoitetun ja kuvatun samalle aikajanalle. Tämä helpottaa muistiinpanoihin myöhemmin palaamista. Lopuksi onnistuu toki koko paketin jakaminen kollegalle tai työyhteisölle.
Osaamisen jakaminen ja yhdessä oppiminen onkin parasta ja auttaa myös mobiililaitteiden uhista huolestuneita opettajia. Yhdessä tekeminen ja jakaminen helpottaa huolta uuden edesssä. On myös hyvä tiedostaa ja luottaa siihen, että suomalaiset opettajat ovat huippuosaajia. Ja kyllähän opettajuuteen on aina kuulunut halu ja into luoda uutta, tehdä muutosta. Tämä tehdään yhdessä.
Mutta nyt mars kesälomalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti