perjantai 12. kesäkuuta 2015

Open päivitystä

Päädyn edelleen viikoittain keskusteluihin suomalaisten opettajien kanssa, joissa tuodaan esille huolta omien TVT-taitojen riittämättömyydestä ja pelkoa heittäytymisestä pois omalta mukavuusalueelta mobiililaitteiden rantautuessa kouluihin. Näissä keskusteluissa opettajat tuovat usein esiin ahdistuksen siitä, että uusi tekniikka pelottaa ja että mitä sitten kun lapset osaavatkin jotakin heitä paremmin. Huolta monella herättää myös se, etteivät opettajat olekaan enää luokan ainoita asiantuntijoita.

Huoli on osittain aiheellinen ja tervetullutkin. Elämme ajassa joka on ennakoimatonta ja entistä monimutkaisempaa. Koulun on vastattava siihenkin haasteeseen minkä yhä teknologistuva yhteiskunta on asettanut. Nykyiset alakoulun oppilaat ovat todennäköisesti työelämässä 2070-luvulla eikä meillä ole pienintä aavistustakaan millainen työelämä on tuolloin. Varmaa on se, että maailman menossa mukana pysyminen vaatii joustavuutta, sisukkuutta ja kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta. Tarvitaan sisäisen säätelyn taitoja jotta selviää tulevaisuuden haasteista. Ja näidenkin taitojen harjoitteluun ja oppimiseen tarvitaan opettajia. Lapset eivät opi näitä taitoja itsekseen. Parhaimmillaanhan itsesäätelyä voidaan koulussa harjoitella porukalla. Ei nosteta esille vain yksittäisen oppilaan itsesäätelytaitoja, vaan ryhmän itsesäätelytaitoja, vrt. minun strategiani/motivaationi/tavoitteeni tai sinun strategiasi/motivaatiosi/tavoitteesi tai parhaimmillaan meidän strategiamme/motivaatiomme/tavoitteemme. Jaetun itsesäätelyn treenaaminen onkin mielestäni yksi tärkeimpiä tehtäviämme koulussa.

Opettajan työssä korostuu mielestäni nyt entistä enemmän suunnitelmallisuus. Opettajan tehtävä on suunnitella ja luoda oppimistilanteita ja huolehtia, että jokainen oppilas on mukana oppimisessa ja että jokainen oppilas löytää oppimisen ilon. Mobiililaitteen käyttö on vain pieni osa tuota suunnittelua. Samalla lailla kun esim. kuvisopettaja valitsee kullekin työlle sopivat välineet ja tekniikan, valitsee mobiilipedagogi käytettävät välineet ja tekniikan. Tai parhaimmillaan antaa oppilaiden itse valita tehtävään/tavoitteeseen sopivat työvälineet oppilailla hallussa olevasta "työkalupakista".

Myös opettajan oma työkalupakki on hyvä päivittää. Nyt en tarkoita luokassa käytettäviä työkaluja, vaan open omia oman työn kehittämisen välineitä. Kun löytää itselle sopivat työkalut, on helpompi ohjata myös oppilaita löytämään sopivia työkaluja. Kaikki olemme omanlaisia oppijoita. Minun omaan työkalupakkiin oppijana kuuluu monia työkaluja joista valitsen kuhunkin tilanteeseen sopivat. Tässä vielä pari lempityökalua omassa oppimisessani.

Yksi suosikkini omassa opiskelussa on Cabinet. Oiva työkalu luennolla, koska voin ladata luennoitsijan esityksen PDF-tiedostona omalle laitteelle. Luennon aikana voin raapustella omia muistiinpanoja tiedostoon. Vaihtoehtoina ovat kirjoittaminen, piirtäminen, korostaminen, nuolien ja puhekuplien lisääminen. Varsinkin luennoilla on hyvä lisätä omia ajatuksia puhekuplien sisään enemmänkin tai luokitella värikoodien avulla ajatuksia. Sovellusta voi käyttää myös pitkien tekstien jäsentämisessä. OPS.n perusteiden haltuun ottoon moni opettaja käyttikin Cabinettia. Toimii hyvin myös ryhmätyöalustana, kun voin jakaa muistiinpanoni kollegoille ja käydä keskustelua vaikka luennon aikana jalostaen yhdessä ajatuksiamme yhteisellä alustalla häiritsemättä kuitenkaan muita opiskelijoita.




Toinen kiinnostava luennoilla toimiva työkalu on AudioNote. Samoin kuin Cabinetissa luentomuistiinpanot voi avata ohjelmalla, mutta lisäarvon ohjelmalle tuo äänittäminen. Samalla kun äänitän luennon, voin itse kirjoitella muistiinpanoihin omia kommentteja tai lisätä kuvia. Sovellus yhdistää puhutun ja kirjoitetun ja kuvatun samalle aikajanalle. Tämä helpottaa muistiinpanoihin myöhemmin palaamista. Lopuksi onnistuu toki koko paketin jakaminen kollegalle tai työyhteisölle. 



Osaamisen jakaminen ja yhdessä oppiminen onkin parasta ja auttaa myös mobiililaitteiden uhista huolestuneita opettajia. Yhdessä tekeminen ja jakaminen helpottaa huolta uuden edesssä. On myös hyvä tiedostaa ja luottaa siihen, että suomalaiset opettajat ovat huippuosaajia. Ja kyllähän opettajuuteen on aina kuulunut halu ja into luoda uutta, tehdä muutosta. Tämä tehdään yhdessä. 
Mutta nyt mars kesälomalle!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Varoitus: koulussa on hauskaa!

Koulun mäellä on kesäkuussa rauhaisaa. Oppilaat ja henkilökunta nautiskelevat jo kesästä. Itse nautiskelen työn teosta vielä tämän viikon. Kesäkuussa rehtorin hommassa pystyy keskittymään asioihin, jotka lukuvuoden huiskeessa helposti jäävät vähemmälle huomiolle. Kuten nyt tämä blogikin. Paljon on keväänkin aikana tehty, mutta ehkä padien käyttö on niin arkipäiväistä, ettei  kirjoittaminen ole tuntunut tarpeelliselta.

Kevään aikana sivistyslautakunta on päättänyt, että hanketta laajennetaan meidän kokemusten perusteella myös kaupungin muihin kouluihin. Lähitulevaisuudessa kaikki raaseporilaiset oppilaat opiskelevat koulussa mobiililaitteiden kanssa. Päätös ei kuitenkaan herättänyt intoa ja iloa kaikkialla. Joissakin kouluissa ja kodeissa päätöksessä nähtiin enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Langattoman verkon säteily, tietokoneista luopuminen ja uuteen heittäytyminen aiheuttivat  ahdistusta ja pelkoa.
Tähän ahdistukseen on onneksi tarjolla apua. Opettajia ei jätetä yksin painiskelemaan uuden edessä, vaan meidän kokemuksia tullaan hyödyntämään myös muissa kouluissa. TVT-opemme aloittaa elokuussa  projektikoordinaattorina/kouluttajana  oppimisympäristöhankkeessa ja lähtee levittämään oppimaamme myös muihin kouluihin. Se jakamisen kulttuuri, mikä pilotillemme on ollut ominaista laajenee entisestään.

Keväällä valmistui myös Saara Ranuan pro gradu-tutkimus tablet-laitteiden käytöstä ja sosiokonstruktivismin toteutumisesta alakoulun opettajien blogikirjoituksissa, jossa tämä blogi on yksi käsitellyistä. 
http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201504241067  
Tulokset ovat samansuuntaisia kun meidän tekemämme havainnot ja kiinnostavia erityisesti oppimiskäsityksen ja motivaation kannalta. "Tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ei korostettu, vaan se kulki mukana muun toiminnan ohella. Kuten tutkielmani alussa mainitsin, tarkoituksena on opiskella laitteiden avulla, ei laitteita itseään. Oppimisen sisällöt ja tavoitteet säilyivät opetussuunnitelman mukaisina, mutta sisältöjä opiskeltiin nykyaikaisten välineiden avulla. Tablet-laitteiden opetuskäyttöä kuvaavissa blogikirjoituksissa tuli toistuvasti esille se, että oppilaat kokivat oppimisen olevan hauskaa. Tämä on mielestäni oleellisin peruste, kun mietitään tablet-laitteiden soveltuvuutta opetuskäyttöön. Asenne on se, joka ratkaisee. Mikäli oppilaat kokevat oppimisen mielekkääksi, he haluavat myös jatkossa oppia ja kehittää itseään." 

Suurena vaarana mobiilipedagogiikassa on siis se, että koulussa on hauskaa ja että oppilaiden osallisuus omasta oppimisesta lisääntyy ; ) Oppimisen ilo ei synny laitteiden ansiosta, vaan onnistunut mobiilipedagogiikka vaatii aina vankkaa pedagogista suunnittelua ja oppijakeskeistä työskentelytapaa.