maanantai 2. syyskuuta 2013

Iloa ja riemua!

Nyt mennään. Aloitimme i padien käytön tänään oppilaiden kanssa. Koskaan aiemmin koulussamme ei kotiin viety paperi ole tullut näin nopeasti ja varmasti huoltajan allekirjoittamana kouluun takaisin kuin nyt i padin käyttöönottosopimus. Se kertonee omaa tarinaansa oppilaiden motivaatiosta ja sitoutuneisuudesta hankkeeseemme.

Tänään kuultuja kommentteja oppilailta:

"Oma, ihana rakas padi!"

"Koulu tuntuu nyt paljon kotoisammalta kun on i padi."

"Aikaisemmin käsi väsyi kynää puristaessa, nyt tarvitsee vain hipaista."

"Silmistäni valuu kyyneleitä, tuntuu niin ihanalta."

"Kun nyt sain I padin, lupaan etten enää ikinä tee mitään tuhmaa." 

"Nyt minä kyllä opin huolehtimaan repustani, en enää voi jättää sitä lojumaan." 

"Ei vielä, ei lopeteta vielä," (huusi kuudesluokkalainen poika, kun piti lähteä ruokailuun.) 

Oppilaiden riemu ja into oli valtaisaa. Laitteeseen tutustuttiin yhdessä tutkien ja kokeillen. Opettajalta sai kysyä apua vasta, jos kukaan luokkakaveri ei osannut auttaa. Opettajat saivat purra huulta ja tunkea kädet syvälle taskuihin, etteivät veisi lapsilta hoksaamisen iloa. Tämän päivän ensikokemukset vahvistavat oletusta siitä, että i pad kannustaa vuorovaikutukseen ja yhdessä oppimiseen. Sama on havaittu jo opettajien i padin käytön opettelun yhteydessä.

Opettajilla on paljon uutta opeteltavaa. Opettajan on helppo tehdä työtään totutulla tavalla. Vaatii rohkeutta ja työhön sitoutuneisuutta uskaltaa heittäytyä totuttujen toimintatapojen ulkopuolelle. Täytyy kestää se, että ei itse ole ainoa asiantuntija luokassa. Täytyy kestää se, että oppilaat osaavat joskus enemmän kuin itse. Täytyy kestää epävarmuutta. Täytyy kestää etsimisestä ja tutkimisesta aiheutuvaa hälinää. Täytyy kestää yhdessä tekemisen harjoittelua. Täytyy oppia itse. Täytyy nauttia siitä, että lapset oppivat toisiltaan ja että lapsilta voi oppia.

On suuri ilo olla mukana kehittämässä uusia toimintatapoja. Matka jatkuu...








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti